lauantai 28. helmikuuta 2015

Brunssiaamu


Viikonloppuisin meillä syödään brunssiaamiaisia. Tuoretta leipää nurkan takana olevasta leipomosta, omien lehmien maidosta kirnuttua alppivoita, oman kylän hunajaa, itsetehtyä juustoa, omien kanojen munia... Lähiruokaa parhaimmillaan. Kyllä kelpaa! Ei välttämättä nukuta kovin pitkään, mutta aamupalalla syödään rauhassa ja nautitaan hyvästä seurasta, ja seuraavan kerran syödään joskus neljän maissa. Minulle tällainen rytmi toimii viikonloppuisin todella hyvin, varsinkin lauantaisin, kun tulee juostua asioilla tai tehtyä kotihommia pitkälle iltapäivään asti. Puolestaan arkena, toisin sanoen työpäivinä tykkään pitää päivän mittaan useampia ruokataukoja. Yllättävää sinänsä, että toimistotyöläisenä itse olen huomannut olevani useammin nälkäinen, kuin vaikkapa silloin, kun olin rakennustyömaalla tai suklaatehtaalla töissä. Jotenkin ruumiillista työtä tehdessä ei nälkä iske samalla tavalla, eikä ruokaa tee yleensäkään hirveästi mieli kesken päivän. Kaikki eivät kuitenkaan koe tätäkään samalla tavalla, ja esimerkiksi siellä suklaatehtaalla huomasi kyllä, kenelle suklaa maistui kesken työpäivän ja kenelle ei. Minähän opin vihaamaan suklaata sinä aikana, eikä todellakaan tehnyt mieli herkutella vähään aikaan... Nyt on kuitenkin traumat taltutettu - tosin tietyn merkkistä suklaata en kyllä vieläkään syö. 



Ensi viikolla minulla onkin aivan uusi päivärytmikokeilu edessä, nimittäin ollaan koko viikonloppu vastuussa maatilasta. Lähinnä näin talvella se siis tarkoittaa navettahommista huolehtimista, mutta aion myös viimein ottaa aikaa opetella juuston punnitsemista ja kanalan hoitoa. Tavallaan odotan ihan innolla - varsinkin kun viikolla saan nukkua pitkään, niin ei sitten pari aikaista herätystä haittaa mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti