sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kesäkiireitä

Huh mikä viikko takana! Omien töiden lisäksi viime päivänä olen autellut kotona perunoiden kaivamisessa ja heinäpellolla. Yleensä kaikkeen on nykyään kaiken maailman pelit ja vehkeet, mutta joskus valitettavasti asiat pitää hoitaa käsivoimin... Vuoren rinteellä oli aika kuuma, ja heinät kasattiin biksut päällä. Sai kyllä helposti vähän väriä pintaan! 


Eilen illalla sitten suunnattiin töiden päätteeksi Bregenziin. Mä suuntasin ensin Beach Bariin, jossa olin sopinut tapaavani pari muutakin "maahanmuuttajaa". Oli kivaa vaihtaa kokemuksia ja kuulla miten muut ovat päätyneet tänne. Ja älkää ymmärtäkö väärin, mutta oli ihan virkistävää tavata uusia ihmisiä, tai ihmisiä ylipäätään kodin ja töiden ulkopuolella :D En tunne vielä hirveästi ihmisiä täältä, joiden kanssa voi hengailla, ja kaverit on kuitenkin aika iso, joskus vähän itsestäänselvä osa elämää. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, on ihan kiva että on "omiakin" kavereita, eikä vain sukulaisia tai paremman puoliskon kavereita. Miten te muut ulkosuomalaiset olette löytäneet kavereita? 




Kesä on kyllä ihan huippua aikaa, mutta tulee kyllä pieni ahdistus päälle, kun pitäisi nähdä jo kokea niin paljon lyhyessä ajassa! Meillä on ollut joka viikko jotain spesiaalia ohjelmaa, eikä tahti hidastu tulevinakaan viikkoina: esimerkiksi ensiviikolla päästään juhlimaan harjakaisia, ja sunnuntaina on HIMin keikka! Sitä seuraavalla viikolla saadaan Suomesta taas vieraita, kokonaiset kolme kappaletta, ja koska sain töistäkin lomaa sille ajalle, pääsen mökkeilemään (ja vaeltamaan) porukalla :) Postaustahti hidastuu hieman, mutta täällä edelleen ollaan! 

6 kommenttia:

  1. Mäkin tahon kavereita! Mulla siis on kavereita, mutta kukaan ei asu Kremsissä ja välillä Danielin ja sen kavereiden kanssa hengaillessa on sellainen olo, että kaipaisi tyttöjä ympärille. Toki opiskelujen ja töiden kautta on löytynyt kavereita, mutta niistäkään ei kukaan (enää) asu Kremsissä, joten mietityttää, mistä niitä kavereita sais. En oo yhtään sellainen ihminen, että menisin vaikka kuntosalilla jutteleen vieraille, kai tää on tää suomalainen "en varmana puhu tuntemattomille" -asenne mistä ei pääse eroon vaikka kuinka yrittäis. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi kun asut niin kaukana! Tai mä asun...:D Mulla tosiaan samat fiilikset. Okei, onhan tässä "lähipiirissä" aika samanikäistä porukkaa, mutta ei kavereiksi tulla vain sen takia että ollaan vähän niinkuin samaa perhettä. Haluaisi just löytää "samanhenkisiä" ihmisiä, mutta kun ei uskalla missään salilla tai juna-asemalla alkaa jutustelemaan ihmisten kanssa, musta se on jotenkin outoa ja päällekäyvää ainakin joissain tilanteissa. Vaikka yleensä itse on mielissään jos joku tulee juttelemaan kivoja, mutta harvoinpa näin käy. Oon yrittäny miettiä esim. jotain harrastuksia missä tapaisi ihmisiä, mutta eipä tule kyllä mitään mieleen. Jos edes opiskelis vielä niin sitä kautta saattaisi saada, mutta sitten voi käydä niinkuin sun kavereille että ne vaan lähtee, kuka nyt pikkukyliin jäisikään asustelemaan...:D

      Poista
    2. nice to read that your met some People;-) you looks fab on the first pic dear!

      Keep writing

      Anni

      www.fashionhamburg.com

      Poista
    3. Yeah it was really nice :) Thank you!! I will ;)

      Poista
  2. Mun täytyy tunnustaa, että Saksassa mulla on 'omia kavereita' vain ne, joihin tutustuin vaihtariaikana ennen Murun tapaamista ja jotka jäivät jatkamaan opintojaan täällä. Suurin osa tietenkin palasi kotimaihinsa. Muut kaverit on murun kautta tulleita, eikä niiden joukossa ole kuin yksi sellainen, johon kehtaan itse ottaa yhteyttä ja kahdestaan hengailla. En ole kyllä oikein edes yrittänyt löytää uusia kavereita, kun on ollut niin auki nämä tulevaisuudensuunnitelmat, ja musta on kamalaa joutua aina jättämään ne kaverit taakse kun muuttaa. En muutenkaan osaa helposti päästää ihmisiä lähelle, vaatii aikaa että tutustun kehenkään pintaa syvemmin. Itseasiassa kaikki mun läheisimmät kaverit on sellasia, joihin oon tutustunut jo ala-asteella.

    Ja tottakai se tutustuminen on vielä vaikeempaa vieraalla kielellä. En todellakaan osaa mennä spontaanisti juttelemaan tuntemattomille. Jossain pippaloissa voin kavereiden kavereille jutella, mutta jossain kuntosalilla ei tulisi mieleenkään itse avata keskustelua. Oon nynny.

    Toivottavasti löytäsin Genevessä ees jonkun kaverin. Luulis että ainakin kv-porukoista, jos ei paikallisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäis olla ihan yli-ihminen että pystyy saamaan kavereita jostain jumppasalista tai vastaavasta, ja tietenkin se tutustuminen vie aikaa... muistan vain kerran tälleen "aikuisiällä" minulle tapahtuneen tällaisen "salamaystävystymisen", mutta se lopahti kyllä yhtä nopeasti kuin alkoikin..:D Onneks kv-ihmiset on aika avoimia ylipäätään, joten eiköhän sullekin sieltä löydy kavereita!

      Poista