tiistai 4. maaliskuuta 2014

Onni on...

Minulla on ollut motivaatio vähän nollan tuntumassa, ja päässä pyörinyt niin paljon ajatuksia, että on ollut täälläkin vähän hiljaista. Mä oon pohdiskellut tosi paljon ja miettinyt synkkiäkin juttuja. Oon piiskannu itseäni vanhoista jutuista ja teen niistä edelleen ehkä entistäkin isomman numeron. Ja jopa tenttiin lukiessa olen miettinyt, mikä kaikki mussa on vialla - pitikin valita kauneusleikkauksia ja syömishäiriöitä käsittelevät kirjat! Ei ihan parasta luettavaa, mutta mielenkiintoista kylläkin. 


Oon antanut mun onnellisuuden olla liian riippuvainen muista ihmisistä. Tai ajatellut sen olevan riippuvainen muista. Ihan periaatteesta en halunnut olla lauantai-iltana yksin kotona, joten lähden yksille - ihmisen kanssa, jota tapailin joskus ja jonka kanssa ei silloin oikein natsannut. Eikä natsaa kyllä nytkään, edes kaveripohjalta. Loppujen lopuksi odotin vain koko ajan, että pääsisin takaisin kotiin (lukemaan tenttiin). 

Musta tuntuu, että elän koko ajan odottaen jotakin. Seuraavaa tenttiä, seuraavaa deadlineä, seuraavaa lomaa, kesää... Mun maailma romahti taas eilen, kun en saanutkaan yliopistolta apurahaa harjoittelua varten, jota suorastaan tyrkytettiin mulle. Olin jo ehtinyt suunnitella kivaa kesää ja uutta elämää, ja nyt sitten ollaan taas lähtöpisteessä, tyhjän päällä. 


Mulla on pari kaveria, ne on tosi ihania ja pohtivia tyyppejä. Heiltä kuulen usein kysymyksen, olenko onnellinen. Mun on ollut aina yllättävän vaikeaa vastata suoraan, yleensä kiertelen ja välttelen kyllä/ei-vastauksia. Mä jotenkin kiellän sen onnellisuuden itseltäni - etten vaan pety. Mutta juuri pettymysten kautta oon löytänyt hyviä juttuja, uskaltanut kokeilla uusia asioita ja heittäytyä. 

Mua harmitti, kun eilen alkoi sataa lunta - olin jo odottanut, että kevät olisi tulossa. Ehkä mä jaksan odottaa sitä vielä kuukauden. Kyllä se sieltä tulee.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti