Taas Jyväskylässä! Aloitin kotiutumisen pikavauhdilla ja sain purettua matkalaukun jo eilisiltana. Viikon päästä tosin pitää taas pakata...:D Eilen oli tarkoitus touhuta kaikenlaista, mutta pitkän bussimatkan jälkeen iski hirveä päänsärky, ja tuo jatkuva matkustaminen oli ottanut muutenkin voimille, joten päätin ottaa rennosti ja hoitaa vain välttämättömät asiat kuten käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Vihannesosastolta lähti muuten mukaan kaveri, jota ei minun keittiössä ole vähään aikaan nähty:
Mullakin alkoi vuoden vaihteessa uusi ja parempi elämä, ja kesäkuntoon 2020 alkoi taas uudella innolla käytyäni vaa'alla pitkästä aikaa. Samalla päätin kokeilla erilaisia ruokia, ja bataatista en ole kuullut muuta kuin hyvää, joten pakko oli itsekin kokeilla. Joskus olen tehnyt "lohkobataatteja" uunissa, nyt paloittelin nämä pannulle. Tuli muuten mieleen, etten KOSKAAN IKINÄ MILLOINKAAN ole ostanut perunoita! Peruskouluajoilta oli jäänyt karseita muistoja koulun kumiperunoista, joten aluksi muuten vähän jännitti mennä Gerhardin luokse - he kun viljelevät perunoita ja niitä myös syödään oikeastaan joka päivä :D Onneksi Mama on ihan huippukokki ja tekee hyvää perusruokaa, ja on tutustuttanut mut ihan uudenlaisiin perunan käyttötapoihin.
Seuraavat päivät kuluu hyvin pitkälti tässä koneen ääressä opiskelun merkeissä. Olin muuten vältellyt monta viikkoa parin graduun liittyvän sähköpostin lähettämistä, koska mua vaan jännitti niin paljon! Sain kuitenkin viimein kirjoitettua ja lähetettyä yhden sähköpostin, ai että miten helpotti :D Olen yleensäkin sellainen, että välttelen viimeiseen asti sähköpostien lähettämistä ja puheluiden soittamista, jos kyseessä on joku edes vähänkin virallisempi asia. En tiedä mikä siinä on, välillä tuntuu että jännitän ihan hölmöjä juttuja. Muistan viime kesänä mennessäni perehdytykseen suklaatehtaalle jännittäneeni ihan hirveästi, mutta sitten olin muistuttanut itseäni, että vielä pari viikkoa aikaisemmin olin sujuvasti seurustellut suurlähettiläiden kanssa juhlavastaanotolla... Pitää vaan suhteuttaa asiat oikein :D Ja olen muuten tosi herkkä punastumaan, nytkin varmaan posket helottaa hermostuksesta mutta onneksi kotona saa punastella niin paljon kuin tykkää eikä kukaan huomaa :D
Mullakin alkoi vuoden vaihteessa uusi ja parempi elämä, ja kesäkuntoon 2020 alkoi taas uudella innolla käytyäni vaa'alla pitkästä aikaa. Samalla päätin kokeilla erilaisia ruokia, ja bataatista en ole kuullut muuta kuin hyvää, joten pakko oli itsekin kokeilla. Joskus olen tehnyt "lohkobataatteja" uunissa, nyt paloittelin nämä pannulle. Tuli muuten mieleen, etten KOSKAAN IKINÄ MILLOINKAAN ole ostanut perunoita! Peruskouluajoilta oli jäänyt karseita muistoja koulun kumiperunoista, joten aluksi muuten vähän jännitti mennä Gerhardin luokse - he kun viljelevät perunoita ja niitä myös syödään oikeastaan joka päivä :D Onneksi Mama on ihan huippukokki ja tekee hyvää perusruokaa, ja on tutustuttanut mut ihan uudenlaisiin perunan käyttötapoihin.
Seuraavat päivät kuluu hyvin pitkälti tässä koneen ääressä opiskelun merkeissä. Olin muuten vältellyt monta viikkoa parin graduun liittyvän sähköpostin lähettämistä, koska mua vaan jännitti niin paljon! Sain kuitenkin viimein kirjoitettua ja lähetettyä yhden sähköpostin, ai että miten helpotti :D Olen yleensäkin sellainen, että välttelen viimeiseen asti sähköpostien lähettämistä ja puheluiden soittamista, jos kyseessä on joku edes vähänkin virallisempi asia. En tiedä mikä siinä on, välillä tuntuu että jännitän ihan hölmöjä juttuja. Muistan viime kesänä mennessäni perehdytykseen suklaatehtaalle jännittäneeni ihan hirveästi, mutta sitten olin muistuttanut itseäni, että vielä pari viikkoa aikaisemmin olin sujuvasti seurustellut suurlähettiläiden kanssa juhlavastaanotolla... Pitää vaan suhteuttaa asiat oikein :D Ja olen muuten tosi herkkä punastumaan, nytkin varmaan posket helottaa hermostuksesta mutta onneksi kotona saa punastella niin paljon kuin tykkää eikä kukaan huomaa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti