sunnuntai 19. tammikuuta 2014

I will survive!

Hei uskokaa tai älkää, mä oon nyt Sveitsissä ja yhtenä kappaleena! Voin sanoa, että eilisestä iltapäiväangstista on selvitty täysin ja nyt voi jo nauraa sille omalle hätäilylleen. Milloin mä opin luottamaan itseeni ja siihen, etten mä ihan saamaton ole? Luku- ja kielitaitoisena ei pitäis olla kovinkaan huolissaan, ainakaan Sveitsin kaltaisessa järjestyksen ja ojennuksen maassa.

Tosiaan, saavuttiin Kööpenhaminaan ajallaan, ja pääsin skypettelemään Gerhardin kanssa. Netti toimi siis moitteettomasti, kun olin viime kerralla saanut aikaiseksi rekisteröityä jäseneksi lentokentän verkkoon. Sain lähetettyä muutamat sähköpostit, ja meinasin uppoutua internetin jännittävään maailmaan vähän liian pitkäksi aikaa..onneksi sitten tajusin lähteä ajoissa kävelemään portille, nimittäin se oli aika kaukana! Kone oli Swiss airlinesin kolmanneksi isoin, mutta matkustajia oli kyydissä vain parisen kymmentä. Juuri sen takia ärsyttikin, kun eteeni kävi istumaan kolmekymppinen nainen uhmaikäisen  lapsensa kanssa... Olisivat voineet istua ihan minne tahansa muuallekin paitsi siihen! Lisäksi se äiti oli todella töykeä ja omahyväisellä asenteella liikkeellä, sillä esim. lentoonlähdön aikana hän laski tahallaan selkänojan alas niin että varmasti mun polvet rusentuivat... Ja lisäksi hän kävi koko ajan pyytämässä lentoemoilta jotain, peittoja, suklaata, limsaa, lisää voileipiä, ja antoi äänekkään ipanansa juoksennella vapaasti käytävällä. Eikä tajunnut ottaa lasta penkille istumaan vaikka lentäjä varoitti turbuloinnista, joka olikin aika voimakasta. 



No joo, oltiin Zürichissä etuajassa, matkalaukku tuli ehjänä perille ja lähdin suunnistamaan bussipysäkkejä kohti. Mulla oli verensokerit ihan hullun alhaalla ja huimasi, eikä painavan läppärilaukun ja matkalaukun raahaaminen ainakaan helpottanut menoa. Päätin kuitenkin, että helvetti pakko mun on nyt jaksaa, niin kauan kun en oikeasti pyörry niin menen suomalaisella sisulla pyytämättä apua! :D Onneksi oltiin niin paljon etuajassa, niin ehdin bussiin jonka olin etukäteen suunnitellutkin ottavani. Parin minuutin bussimatkan jälkeen suuntasin hotellille - miettikää, olin kerran vilkaissut karttaa ja osasin kävellä oikeaan paikkaan :D Toisaalta, Kloten on niin pieni paikka että täällä jos eksyy niin saa olla aika tumpelo. No, sain avaimeni ongelmitta "avainautomaatista", ja huoneeni oli melkeinpä heti ulko-oven vieressä. Huone oli just sellainen, kun olin odottanutkin, ja tänä aamuna heräsin sitten tällaiseen näkyyn:




Voin oikeasti suositella tätä paikkaa! Varsinkin, jos on aikeissa viettää aikaa Zürichissä, tämä on ihan unelmapaikka (mitä nyt nuo lentokoneet on aika äänekkäitä näin päiväsaikaan ainakin...), sillä S-bahnalle menee kävellä viisi minuuttia, ja siitä vartti Zürichin päärautatieasemalle. Äsken kävinkin koittamassa onneani, jos asemalla olisi joku kauppa auki, ja ai että olin niin onnellinen kun palasin kotiin ja pääsin saman tien kokkailemaan lempiruokaani! Kävin myös vähän ihmettelemässä tätä lähiympäristöä, ja huomaa kyllä että täällä ollaan ylpeitä näiden omasta jääkiekkojoukkueesta. Eilen ois ollut peli SC Bern vs. Kloten Flyers, mutta harmikseni en ehtinyt mennä. (Tosin eipä vaikuttanut peli jännältä tai muutenkaan yllättävältä, peli päättyi 6:0... :D)  




Eli so far so good! Ja ihanaa kun pääsi hetkeksi pois Suomen pakkasista, kuten kuvista näkee, täällä ollaan plussan puolella :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti