Eilinen haastattelu meni kivasti, ja tällä kertaa jännitinkin paljon vähemmän. (Ja olin ehkä vähän myöhässäkin, hups...) Hyvästä päivästä inspiroituneena aloin naputtelemaan kenttämuistiinpanoja, jotka toivottavasti saan sisällytettyä graduunkin. Pitkästä aikaa kirjoitan jotain saksaksi, mutta onneksi ei tunnu ainakaan vielä takkuilevan hirveästi. Tästä se lähtee! Ensi viikon haastattelua varten pitää kuitenkin tehdä uudet kysymykset, sillä pelaajien sijaan haastattelen valmentajaa. Oon kyllä todella innoissani, kun oon saanut tällaisen mahdollisuuden, ei voi muuta sanoo!! Ja tähän mennessä ainakin haastateltavat on olleet tosi mukavia ja symppiksiä tyyppejä, ja olisin ihan mielelläni muutenkin jutellut niitten kanssa..;)
Mutta se syy, miksi täällä Fribourgissa oikeastaan on, oli se, että halusin vierailla monikielisyysinstituutissa. Jostain kumman syystä se professori, jonka kanssa olen nyt kirjoitellut ja soitellut viimeiset pari kuukautta, ei ole ilmeisesti ihan ajan tasalla, että juuri nyt olen täällä - ainakaan ei mitenkään ole reagoinut lähettämiini viesteihin. Vähän harmittaa, mutta toisaalta ei: sain nimittäin vapaapäivän, jonka kunniaksi suuntasin Geneveen!
Yksin reissaamisessa on niin hyviä kuin huonojakin puolia. Esimerkiksi saa matkustaa juuri silloin kuin se itselle parhaiten sopii, ja juuri siten kuin itse haluaa. Lisäksi luksusta on, kun voi mennä syömään mitä ja milloin haluaa, ja katsella juuri niitä paikkoja ja nähtävyyksiä kuin itseään huvittaa. Nämä olivat siis niitä hyviä puolia: huonoiksi puoliksi lasken pienen heittäytymiskyvyn puutteen, yksin on nimittäin "vähän noloo" ottaa jotain selfie-kuvia, ja saattaa tulla vähän yksinäistäkin. Olisi kivaa kokea uusia paikkoja jonkun toisen kanssa, ja olisi vähän enemmän motivaatiotakin kierrellä nähtävyyksiä. Mä olin tänään vähän laiska, ja keskityin vain Geneven toiseen puoleen. Toivottavasti Gerhard lähtisi mukaan joku kerta, ehkä jonain kesänä tai keväänä. Näkyisi ehkä vuoretkin paremmin, nyt oli nimittäin aika pilvistä.
Lähtiessä aurinki kuitenkin alkoi pilkottaa pilvien takaa, ja Geneve-järvi näytti Lausannen viinitarhojen kohdalla upealta. Mun vieressä istui joku toinen turisti, joka järven nähtyään kaivoi paniikissa kameransa esiin ja suorastaan hyppäsi mun syliin ottamaan kuvia :D Mua jotenkin väsytti ihan hurjasti, eikä kahvikaan piristänyt yhtään. Junassa jaksoin kuitenkin esittää, että ymmärsin mitä konnari pöpötti ranskaksi.
Hei muuten! Mulla on VIIMEINKIN mun kandin tutkinto kasassa!! :D Kun pääsen takaisin Suomeen niin pistän kyllä koontihakemuksen saman tien menemään. Jee :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti