Kello on kohta kymmenen ja mä olen ihan puhki! Tänään olen ollut koko ajan menossa tai touhuamassa jotakin, ja vielä riittäisi hommaa! Onneksi ihana ystävä ehdotti piipahdusta entiseen vakkaripaikkaan juuri oikeassa kohdassa ja pääsi lepuuttamaan hermoja minttukaakaon äärelle, mutta nyt alkoi ihme jyskytys otsassa taas. Onko tämä nyt sitä joulustressiä?
Aamulla sain matkahuollosta tekstiviestin, että tilaamani bleiseri on viimein saapunut! Olin aivan innoissani, eikä sitä helpottanut yhtään se, etten päässyt hakemaan sitä saman tien: yksi sukulainen oli tulossa käymään ääliömiehensä kanssa ja piti valmistella kahvipöytää heitä varten. Ei yhtään olisi huvittanut, mutta vaihtoehtoja ei annettu, mutta olinhan mä jo kohta viisi vuotta onnistunut välttelemään heitä, eihän sellainen onni voinut enää kauaa kestää... Mutta loppujen lopuksi kahvitteluhetki meni ihan mukavasti, varsinkin kun siinä oli suloinen kuusivuotias riemastuttamassa ja ihastuttamassa. :)
Näiden velvollisuuksien jälkeen suuntasin matkahuollon kautta kummitätini luokse. Häntäkään en ollut nähnyt vuosiin, ja oltiin puhuttu puhelimessakin joskus puolitoista vuotta sitten. Oli yllättävän kiva nähdä, pitkästä aikaa taas! Ja harmittaa kovasti, etten ottanut kameraa mukaani! Hänen asuntonsa oli täynnä joulukoristeita, joulukuusia, jouluvaloja ja muita ihanuuksia. Jos olisin ollut lapsi, olisin ollut varmasti seikkailemassa siellä koristeiden seassa, ja itse asiassa näin vanhempanakin olisi tehnyt mieli :D Mutta kummini oli ihana ja oli tehnyt minulle oman koristeen, joka nyt valaisee vanhempieni olohuoneen pöydällä.
Ja niin, eilen tapasin yläasteaikaisen ystäväni. Yllättäen hänenkään kanssa emme olleet nähnyt ikuisuuksiin, ja olikin kiva vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa! Siinä mielessä joulu on kivaa aikaa, kun ainakin kouluaikaiset kaverit suurimmalta osalta palaavat vanhempiensa kanssa joulunviettoon. Siinä mielessä otollista aikaa vaihtaa kuulumisia, mutta väkisinkin tulee mieleen, että voisihan niitä kuulumisia jakaa minä tahansa muunakin vuodenaikana... Mutta ei siinä mitään! Kivaa oli kuitenkin.
Olen myös muuten viimein saanut melkein kaikki joululahjat hankittua - mutta vain melkein. :D Vielä on paketoimisurakka edessä, eikä edes Gerhardin lahja ole vielä täydellinen, saati sitten hänen vanhempiensakaan... Minun piti myös ostaa Gerhardin siskon poikaystävän joululahja - päätettiin, että jokaiselle Gerhardin perheen sisaruksista ja heidän "puolisoistaan" ostetaan yksi lahja, ja jokaisen nimi pistettiin paperilapulle kirjoitettuna hattuun, josta jokainen sitten veti yhden nimen. Huono puoli tässä järjestelyssä on se, että en tunne miestä kovin hyvin, mutta uskoisin, että joku suomalainen iloliemi maistuu :) Mielikuvitus vähissä?
Seuraavaksi olisi sitten vuorossa matkalaukun pakkaamista. Jyväskylästä lähtiessäni en ehtinyt punnita laukkuani, mutta ei se ainakaan tuntunut yli 20-kiloiselta. Kesällä lähtiessäni harjoitteluun vaihtoajoista asti uskollinen laukkuni painoi 21,9kg, oli aika hilkulla :D No joo, enköhän mä kaksi viikkoa pärjää suhteellisen vähäisellä tavaramäärällä. Mukaan otan kuitenkin myös läppärini, koska heti vuoden alusta minulla on pari deadlineä, niin pakko saada tehtyä jotakin lomallakin. Gradukirjojakin otan varmuuden vuoksi mukaan, samoin tenttikirjan. Jostain kumman syystä en ole täällä ollessani ehtinyt tehdä yhtään mitään! Mutta onneksi Gerhardkin sanoi opiskelevansa lomalla hiukan, joten hyvällä omallatunnolla voin viettää pari päivää nenä kirjassa. Valmistutaan muuten samoihin aikoihin, joten toisaalta on ihan kiva, että toinen on samassa tilanteessa ja ymmärtää hyvin sen stressin määrä mikä tässä vaiheessa on :)
Matkaa ajatellen olen yrittänyt myös helpottaa elämääni hiukan. Viime viikolla kävin ottamassa kulmien ja ripsien kestovärjäyksen, jonka toivon kestävän vielä ainakin sen pari viikkoa. Käyn yleensä kosmetologiharjoittelijan käsittelyssä, sillä niistä saa hiukan alennusta, mutta tulos on yhtä hyvää kuin jo kokeneemman käsien jälki. Harjoittelijoiden sosiaalisissa taidoissa tosin voisi olla parantamisen varaa, mutta ehkä se juuri paranee siinä kokemuksen karttuessa. Lisäksi muutama viikko sitten ostin sen hiuspuuterin, ja voin sanoa että se on paas keksintö ikinä!! Joskus kokeilin sellaista suihkutettavaa kuivashampoota, mutta jostain syystä en siitä tykännyt yhtään, mutta hiuspuuteri toimii mielestäni ihan yhtä hyvin ja ajaa saman asian: hiuksia ei tarvitse pestä kovin usein, ja pysyvät tosi hyvin paikoillaankin! Siis ihan loistava keksintö, suosittelen!
Tulipa pitkä teksti. Mua muuten jännittää ihan hulluna, jos kukaan ei ole vielä huomannut! Tuskin enää ehdin huomenna kirjoittelemaan, jos kaikki menee niin kuin olen suunnitellut. Pitäkää peukut pystyssä! Ja kivaa joulua tai vähintään joulunalusaikaa, jos ei tänne Bloggerin puolelle enää eksytä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti