lauantai 30. marraskuuta 2013

Startti viikonlopulle

Eilen kunnioitettiin perinteitä ja menimme katsomaan JYPin kotiottelua, kuten joka kerta kun Gerhard on Suomessa. Peli ei ollut kovin tiukka, ja Pelicansit saivatkin siipeensä aika makeasti! Pienenä vinkkinä jyväskyläläisille, jos ostatte liput peliin Revolutionista, saatte kaupan päälle bussikuljetuksen pubista hallille ja takaisin. Meille tämä sopi mainiosti kun keskustassa kerran asutaan ja muutenkin oltiin menossa pelin jälkeen syömään. :)



Jääkiekko on ainut joukkuelaji, josta olen koskaan ollut kiinnostunut. Suomi voitti viimeksi MM-kisat silloin, kun olin vaihdossa Saksassa, ja niitä kisoja tulikin koti-ikävässä seurattua. Viime keväänä puolestaan tuli kannatettua sekä Suomea että Sveitsiä, saa nähdä miten tämän kauden kisoissa käy!

Pelin jälkeen poikettiin pienesti kaavasta, ja Revolutionin (ent. Memphis) sijaan mentiinkin American Dineriin burgereille. Olin kuullut kahdenlaisia mielipiteitä paikasta, mutta itse lähdin sieltä täysin tyytyväisenä. Sekä ruoka että tunnelma oli kohdallaan! 



Jos aiotte seurata blogiani vielä tulevaisuudessakin, tulette huomaamaan, että rakastan ravintoloissa syömistä! Tykkään kyllä kokkaillakin, mutta aina tilaisuuden tullen istun mielelläni "valmiiseen pöytään".  

Käytiin vielä muutamilla drinkeillä Brassa. Siellä tuli vastaan yksi tutunnäköinen mieshenkilö, ja meni kauan tajuta, että se oli se Idolsin juontaja mikä-sen-nimi-nyt-olikaan!? Se tosi lyhyt mies, taisi juontaa ihan ekoilla tuokkareilla, ja sillä oli joskus joku ongelma hometalon kanssa - ei sillä että kiinnostaisi, mutta kun kaiken maailman iltasanomat ja iltalehdet pursusivat isoja otsikoita aiheesta. Se nökötti nurkkapöydässä yksin Koomikko-hupparin huppu päähän vedettynä. Teki mieli mennä juttelemaan, mutta kun en sitten uskaltanutkaan. :D

perjantai 29. marraskuuta 2013

Hop Schwiiz!

Eilen koin pienoisen yllätyksen, kun puhelin soi ja näytössä vilkkui numerosarja Sveitsin suuntanumerolla. Olen ollut viime aikoina jonkin verran yhteyksissä sinne suunnille, että olisi ollut useampiakin vaihtoehtoja, mitä puhelu olisi voinut koskea, mutta yllätyksenä tuli se, että sain aivan mahtavia uutisia: minulle myönnettiin apuraha graduani ja sen taustatöitä varten! 


Ideana on lähteä Sveitsiin kahdesta neljään viikkoon ja tutustua johonkin yhteen tiettyyn tai useampaan alueeseen, instituutioon tai muihun vastaaviin lisätäkseen omaa asiantuntijuuttaan ja sitä kautta edistää Suomi-Sveitsi -suhteita, tässä tapauksessa tehdä Sveitsiä tunnetummaksi Suomessa.


Sveitsillä on suuri rooli gradussani, ja koko graduprosessissa, ja jo pari kuukautta sitten oli selvää, että lähtisin tutustumaan erääseen instituuttiin aiheen tiimoilta. Nyt kun on rahoituskin selvillä, niin voin hyvillä mielin alkaa ottamaan yhteyttä kontaktihenkilöihini ja alkaa varailemaan lentoja ja miettimään majoitusta. Reissuun lähden varmaankin tammikuussa.  



Sveitsi on minulle jo suhteellisen tuttu paikka, kun olin viime kesänä Bernissä työharjoittelussa ja tuli reissattuakin jonkun verran, mutta moni kaupunki on jäänyt kuitenkin vielä näkemättä, ja tosiaan talvella en ole siellä juuri aikaa viettänyt. Sen tiedän ainakin, että tammikuussa käyn Bernissä sekä Fribourgissä, ja riippuen muutamasta muuttujasta saatan käydä muuallakin. Vielä en ole päättänyt tarkkaan, kuinka kauan aion viipyä, mutta kyllä kahdessakin viikossa ehtii vaikka mitä.



Onko teillä mitään vinkkejä tai lempipaikkoja Sveitsin kohteista? Esim. Zürichistä en tiedä muuta kuin lentokentän, päärautatieaseman ja oopperatalon. Luzernissakin oli tarkoitus käydä, mutten saanut aikaiseksi muuta kuin vaihtaa siellä junaa. :) 


torstai 28. marraskuuta 2013

Piparin tuoksua

Eilen saatiin minunkin pikku-yksiööni jouluista tuoksua, kun taiottiin pipareita! Ostettiin kaupasta valmistaikinaa kilon verran, ja näin jälkeen päin ajateltuna se 500 grammaa olisi riittänyt ihan hyvin... G lupasi kyllä viedä osan meidän väsäilyistä perheelleen, ja toivottavasti viekin: muuten syön näitä vielä toukokuussa. Mutta hauskaa oli! Itävallassa ja minun tietääkseni Saksassakin on vähän erilainen joulupiparikulttuuri, ja oli kivaa opettaa toiselle jotakin uutta. (Syötin G:lle myös savumuikkuja, mikä olikin jo pienen painostuksen takana, mutta ilmeisesti maistui kokonaiset kalat ihan hyvin Alppien kasvatille :D)




Tänään käytiin luentoni jälkeen juomassa mukilliset glögiä Coffee Housessa. Terästettynä versiona... Jotenkin tuntuu, että on hirveä stressi päällä nyt, kun pariin päivään ei saanut tehtyä mitään. Tai no, ihan tietoisesti pidin muutaman päivän vapaata, mutta nyt tuntuu että kaikki olisi yhtäkkiä jotenkin kasautunut. Mutta eiköhän se tästä. Kivojakin juttuja ehtii tapahtumaan kiireisen arjen keskellä :)


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Lomatunnelmia

Viimein ollaan kotiuduttu minilomalta Jyväskylä-kotiin. Neljän päivän pitkä viikonloppu tuntui vähintäänkin viikon reissulta, kun oli niin paljon nähtävää ja koettavaa! Perjantai-illan vietin enemmän tai vähemmän Helsingissä G:tä odotellessa. Lento tuli onneksi ajallaan, ja päästiin hostelliin nukkumaan vielä suht ajoissa. Lauantaina oli hyvin aikaa ihmetellä Helsingin keskustassa, ja onneksi sääkin sattui olemaan upea! 





Iltapäivällä suunnattiin Silja Serenadelle - yllättävän vähän porukkaa oli liikkeellä, vaikka olikin pikkujouluaika. Mutta ei se meidän menoa haitannut :)



Sunnuntaina herättiin Ruotsin vesillä, ja saavuttiin aurinkoiseen Tukholmaan. Majapaikkamme oli vanha risteilylaiva, joka oli muokattu hotelliksi Gamla Stanin satamaan. Joulufiilikseen pääsi helposti vanhan kaupungin tunnelmallisilla pikkukaduilla, ja tietenkin joulumarkkinoilla. Sain jopa lempiherkkuani, paahdettuja manteleita!





Maanantaina löntystelimme kauppakeskuksissa, ja vietimme aikaa kahviloissa, kunnes pääsimme nousemaan laivaamme Silja Symphonylle. Eipä noita kahta laivaa erottaisi toisistaan! Mutta ei se mitään, sillä ei me enää jaksettu keikkua kovinkaan myöhään yökerhossa, kun ei siellä ollut oikein ketään muutakaan. Lisäksi merenkäynti oli aika hurjaa, ja väsymys painoi jo muutenkin. 



Tiistaina otimme junalla suunnan kohti Kouvolaa, jossa kävimme moikkaamassa perhettäni. Alkoi se laivaelämä jo hiljalleen riittämään :) Sitä paitsi tuollaiset pikalomat ovat aina vähän kinkkisiä, jos lyhyessä ajassa pitää ehtiä moneen paikkaan, ja jälkeen päin väsyttää kahta kauheammin - mutta risteilylomat on siinä mielessä mukavia, ettei hukkaa aikaa paikasta toiseen siirtymiseen.  


Tänään oli kuitenkin paluu arkeen, ja pääsin heti stressaamaan tutkimussuunnitelmani esittämistä, mikä kuitenkin meni yllättävän hyvin, enkä saanut sen rankempaa kritiikkiä osakseni. Tästä on hyvä jatkaa! 

perjantai 22. marraskuuta 2013

Minilomalle

Vihdoinkin perjantai! Yleensä elämääni ei vaikuta sen kummemmin, onko arki vai ei, mutta tätä viikonloppua olen valehtelematta odottanut yli kuusi viikkoa: G:llä on nimittäin vähän lomaa, joten hän suuntaa tänne pohjoiseen. Pääsen näyttämään hänelle vähän Helsinkiä, ja niin, käydäänhän me siellä Ruotsinkin puolella. 




En ole mikään himoshoppaaja, joten Tukholmaan lähden lähinnä kahvilakulttuurin ja joulutunnelman perässä. Lomaa suunnitellessa ei edes käynyt mielessä, että Tukholman Vanhan kaupungin joulumarkkinat avataan juurikin tänä viikonloppuna! Kävin jo vähän fiilistelemässä jouluostoksilla keskustassa, ja Kompassin joulutähteenkin on viimein saatu valot päälle. Ja saatiin myös lunta! Joka tosin muuttui hetkessä loskaksi, yöks.
  
No joo. Koska viikonlopun aikana on tiedossa paljon nähtävää, tulee varmasti käveltyäkin paljon. Hyvät kengät ovat tietenkin ihan ykkösjuttu, ja lisäksi ostin päkiäpehmusteetkin. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin ennakoida nälkäkiukku, joka kiusaa ainakin minua todella herkästi, jos ruokailujen välit venyvät odottamattoman pitkiksi. Sen vuoksi käväisin ostamassa näitä glukoosipastilleja sen varalta, että verensokerit ehtivät painua liian alas ennen kuin ruokapaikasta päästään yhteisymmärrykseen. Onko kukaan kokeillut näitä tai vastaavia? 



Juna Helsinkiin lähtee viiden jälkeen, joten kai tässä on alettava pakkaamaan ja siivoamaan: siistiin kotiin on paljon kivempi palata kuin kaatopaikalle. ;) Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

torstai 21. marraskuuta 2013

Ryhtiliike

Lihasten huolto on tärkeää hyvinvoivalle kropalle. Itse olen kärsinyt jos jonkinlaisista lihasjumeista ja -kivuista niin kauan kuin muistan, ja suurin osa niistä valitettavasti johtuu jalkojeni eripituisuudesta. Muistan peruskouluaikoina käyneeni kerran pari fysioterapiassa, kun selän puolieroa yritettiin jumpalla saada tasoitettua. Kyllähän se siitä tasoittuikin, ajan kanssa, ja siihen se fysioterapia sitten jäikin. Lukion alussa niskat olivat todella jumissa, ja päätä särki ja huimasi päivittäin. Kävin taas pari kertaa fysioterapeutin tykönä, mutta sitäkään intoa ei kauaa kestänyt.

Iän karttuessa ja liikunnan lisääntyessä olen kuitenkin huomannut jonkin olevan vialla; aluksi harmitti, kun kenkäpareista vain se toinen kului pohjasta, minkä seuraksena piti ostaa uusia kenkiä aivan turhan tiuhaan tahtiin. Sitten aloin huomata epämääräisiä lonkka- ja jalkakipuja, ja selkä alkoi kramppailla ihmeellisesti. Mutta sitten tuli kaikkea muuta ajateltavaa, ja taas unohtui jumpat, venyttelyt ja terapiat. 



Viime aikoina, hyvinvointibuumissani, olen alkanut jälleen kiinnittää huomiota siihen, mitä tunnen kropassani. Sen vuoksi varasinkin jokin aika sitten ajan hierojalle, ihan vain sen takia, että lavat tuntuivat liimautuneet yhteen. Heti vastaanotolle saapuessani hieroja kertoi näkevänsä asennostani ja eleistäni, mikä kropassani on vialla ja miksi. Sovittiin saman tien myös uusi aika, jotta voitaisiin käsitellä myös rintalihakset, jotka erityisesti opiskelijoilla ja toimistotyöläisillä tuntuu olevan jumissa. Jumituksia ei tosin auta yhtään se, että saatan kantaa yhdellä olalla ihan hervotonta painoa, kun kuskaan gradukirjoja kodin ja yliopiston väliä.




Kohta pitäisi siis lähteä suunnistamaan hierojan tykö! Kyseessä ei ole mikään appelsiininkuori-kuumakivi-suklaahemmotteluhieronta, vaan ihan kunnon leipomista: jälkikäteen on todella murjottu olo, mutta hyvällä tavalla! Hieroja kuitenkin muistutti jo viime kerralla, ettei satunnaiset hierontakäynnit auta kovinkaan pitkälle, ellei niiden välissä tee mitään lihasten hyväksi. Ajattelin ottaa jälleen yhteyttä fysioterapeuttiin, mutta säännöllinen venyttely pitäisi kuulua itse kunkin päiväohjelmaan. Kannattaa kokeilla vaikka aamun avausta viiden minuutin venyttelyhetkellä tai keppijumpalla :)

tiistai 19. marraskuuta 2013

Laiskottaa

Eilisestä energianpuuskasta ei jäänyt edes jämiä tälle päivälle, ja inspiraatiota piti kerätä niin päiväunien, suklaan kuin roskaruuankin sekä kotimani- ja pedikyyrin avulla. Motivaatio ei riittänyt jumppatunnille lähtemiseen, mutta ainakin sain avattua gradutiedostoni "jo" näin alkuillasta. Tekstiä on syntynyt jopa 12 (!!!) riviä tänään. Huh mikä tahti! 




Ulkoilu ei ole tänään innostanut yhtään postissa käyntiä lukuunottamatta, ja sade ja pimeys saavat vain kaipaamaan kesää entistä enemmän. Tässä synkän illan piristykseksi muistutus siitä, että kyllä se aurinko taas pian paistaa. Kuva on Luganosta toukokuulta, oli muuten nättiä!






maanantai 18. marraskuuta 2013

Maanantaiaamun ihanuutta

Ihana maanantai! Aiemmin mainitsinkin tästä joustavasta aikataulustani, minkä kunniaksi kävin aamupalalla Coffee Housessa. Samalla kirjoitin kirjeen, joka minun olisi pitänyt lähettää Itävaltaan jo aikoja sitten, mutta jostain syystä en ollut sitä saanut aikaiseksi. No, nyt otin aikaa itselleni ja ajatuksilleni. Ja sainpahan itseni kerrankin aikaisin ylös sängystä :) 




Muuten onkin sitten tiedossa opiskelua tälle päivälle. Pyrin kyllä ottamaan tunnin tauon lenkkeilyä varten, kun aurinkokin näyttäisi paistavan. Illemmalla palkitsen itseni saunomalla oikein kunnolla: oma saunavuoro tekee maanantaista viikon parhaan päivän!




Loppuviikkokin näyttää hyvältä: perjantaina luennon jälkeen suuntaan nokan kohti Helsinkiä, josta jatkan lauantaina Tukholmaan minilomalle. Kivaa päästä laivalle ja Tukholmaankin, viime kerrasta onkin jo kuutisen vuotta!    

No mutta. Eilen kävin katselemassa vähän menoa Kauppakadulla, tänä viikonloppuna olivat nimittäin joulukadun avajaiset. Aamulla paikka näytti tosin vähän kärsineeltä, tuuli oli pöllytellyt myyntikojuja ja telttoja, ja päivän mittaa saatiin niin auringonpaistetta kuin räntääkin vasten kasvoja. Illalla puhalsi hyytävä tuuli, mutta siitä huolimatta moni oli kerääntynyt katsomaan ilotulituksia. Eivät tosin vetäneet vertoja Liechtensteinin ruhtinaan kunniaksi järjestetyille ilotulituksille, joita pääsin ihastelemaan viime kesänä. (Video siis Liechtensteinistä, laittakaa volaa vähän pienemmälle, pauke kaikui aika hyvin vuorilta ja melu oli aikamoinen...)

video

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Iloa ulkoilusta

Toivottavasti ette vielä ole ihan kyllästyneet tähän hyvinvointi-teemaan, nimittäin aion jatkaa samalla aiheella ainakin tänään. Itselläni hyvinvointiin liittyy olennaisena osana liikunta, ja ennen kaikkea ulkoilu. Lapsena tai nuorempana en ollut mitenkään urheilullinen ihminen, mutta partioharrastuksen ja kesämökkeilyn kautta opin rakastamaan luontoa. Se liikunta tuli sitten perässä.

Lenkkeily on ehkä yksinkertaisin ulkoilu- ja liikuntamuoto, mitä on. Mitä parasta, lenkkareita kummempaa varustusta ei tarvita! Aivot narikkaan ja jalkaa toisen eteen. Tätä pyrin harrastamaan ainakin pari kertaa viikossa, kesäisin mieluiten joka päivä. Muina vuodenaikoina asianmukainen vaatetus on kaiken A ja O.




Vaeltaminen on vähän extremempi lenkkeilyn muoto. Ensimmäiset vaellukseni olen tehnyt Pohjois-Valkealassa, ja joskus toivoisin pääseväni Lappiin ruska-aikaan. Tänä vuonna olen tutustunut Alpeilla vaeltamiseen, ja olen jäänyt totaalisesti koukkuun! Sääliksi kuitenkin käy  vaellusseuraani; milloin mua väsyttää, milloin en saa henkeä, milloin on liian kuuma, milloin huimaa, milloin oksettaa, milloin iskee korkeanpaikankammo... Alppi-ilmastoon tottumiseen menee oma aikansa, ainakin minulla. Mutta on se kärsimys kyllä vaivan arvoista :)




Talviaikana olen vaeltanut muutamia satoja korkeusmetrejä päästäkseni laskemaan kelkalla alas vuorta, jossa ei ole hissiä huipulle asti. Se se vasta rankkaa puuhaa onkin, kengät on raskaat ja toppavaatteet hiostaa mutta ilman olisi liian kylmä, silmälasit huurustuu ja naamaan iskevä pyry vituttaa. Mutta sekin vaiva on sen arvoista: kirkkaana täysikuisena yönä maisema on taianomainen, mutta tätä en valitettavasti mun surkealla kamerallani ole saanut ikuistettua koko kauneudessaan.   


Mäkisessä maastossa on kiva hiihtää. Murtomaahiihto, tuo peruskoulun liikuntatuntien painajainen onkin yllättävän hauskaa, vaikkakin Laajavuorenkin hiihtoreitille sattuu pari pelottavan jyrkkää mäkeä. Mutta niistäkin on selvitty. Korkeanpaikankammoon olen kokeillut siedätyshoitoa myös laskettelun merkeissä. Onko mitään nolompaa kuin kaatuilla enemmän kuin kuusivuotiaat hiihtokoululaiset? Ja vielä lastenmäessä? No, ainakin Alpeilla maisemat pelastavat jälleen yllättävän paljon. (Mutta muistakaa käyttää kypärää! Ensi kerralla itsekin aion pitää omani visusti päässä...)




Sauvojen kanssa on suihkittu myös jäällä. Jyväsjärvellä olisi varmasti kiva pistää luistimilla menemään kirkkaalla säällä, itse satuin sinne viime talvena pienessä pyryssä. Vaikken ollutkaan pitänyt luistimia jalassa ainakaan viiteen vuoteen, niin menihän sekin yllättävän hyvin: onneksi oli nuo kepit!



Toivottavasti tulen muistamaan neljä viimeistä kuvaa koko tulevan talven. Vaikka talven pimeydessä tykkäisikin jäädä viltin alle löhöilemään, se vähäinen valoisa aika olisi hyvä käyttää ulkoilemalla, sillä se antaa paljon enemmän energiaa kuin mitä ottaa!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Pitkä vuodatus hyvinvoinnista

Kehon ja mielen hyvinvointi on ollut mulle tämän vuoden teema. Viime syksynä kaamosmasennus vei minut mukanaan, ja sitä vastaan olen kamppaillut tänä syksynä kaikin voimin. Työpaikkailmoituksiin vastaan lähes poikkeuksetta stressinsietokykyni olevan laatuluokkaa, ja töissä pieni paine toimii aivan loistavana motivaation lisääjänä, mutta pakko myöntää, että siviilielämässä stressi saa minut usein turhan lamaantuneeksi. Murehdin tulevaa, murehdin mennyttä, enkä loppujen lopuksi saa mitään aikaiseksi. Tämänkin vuoksi se aiemmin mainitsemani mindfulness olisi tutustumisen arvoinen työkalu tietoiseen läsnäoloon ja stressinhallintaan. 





Mutta se kaamosmasennus. Voin ylpeänä todeta, että tässä kohtaa, marraskuun puolessa välissä, mulla on aika jees fiilis! Olen välttänyt pahimmat stressipiikit, ja sängystäkin olen päässyt joka aamu ylös. Siihen on monia syitä, joista osan esittelen tämän virkeän lauantain kunniaksi. 

  • Takana mahtava kesä. Siitä riittää muistoja vielä pitkälle, varmasti muistan sen vielä vanhana mummonakin! (Niille, jotka eivät minusta vielä mitään tiedä, voivat kurkata mun viime kesään tästä linkistä.) Mutta erityisesti nuo muistot lämmittävät synkkinä syysiltoina, jolloin on hyvä unelmoida kauniista maisemista, auringonpaisteesta, lämpimästä sateesta, merivedestä, hiekkarannoista, lumihuippuisista vuorista, uusista haasteista, omasta työhuoneesta, laatuajasta rakkaan kanssa... No niin, saitte ehkä juonen päästä kiinni. Viime kesästä riittää vielä virtaa, mutta toisaalta, kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä silloin, että sitä alkoi kaipaamaan ihan normaalia, "tylsää" arkeakin välillä. (Ja tässä sitä juuri eletäänkin!) 
  • Joustava aikataulu. Viimeisiä lukukausia yliopistossa opiskelevana ja lähes kaikki pakolliset kurssit suorittaneena enää ei tarvitse heräillä kahdeksaksi luennoilla ja nököttää saleissa vielä myöhään illalla. Kalenterissani lukee tällä hetkellä vain gradu-, ryhmätyö-, essee- ja kirjatenttideadlineja, joten vapautta ja vastuuta omasta ajankäytöstä on paljon. Edellämainitusta listasta huolimatta tunnen olevani etuoikeutettu, sillä yleensä saan nukkua aamuisin niin pitkään kuin huvittaa ja päiväunet ovat päivittäistä herkkua. Tähän tulee kuitenkin muutos parin viikon ajaksi, sillä pääsin Itellalle kiireapulaiseksi, ja jostain ihmeen ja kumman syystä halusin välttämättä aamuvuoroon... 

  • Ei kahvia. Sen jälkeen, kun palasin syyskuussa Suomeen, en ole koskenutkaan kahvinkeittimeeni! Kesällä työskennellessäni toimistossa join kahvia aluksi lähes päivittäin, mutta yleensä vasta aamu- tai iltapäivällä: töihin piti herätä ilman kahvia, myös silloin, kun olin suklaatehtaalla töissä, ja töihin piti alkaa valmistautua jo neljän aikoihin. Yleensä poikaystävä sekoitti minulle instant-cappuccinon aamupalapöytään, mutta harvoin sitä ehdin juomaan, kun piti jo juosta junalle. Kirpeä alkusyksyn ilma herätti hyvin pimeydestä huolimatta! Ja palattuani takaisin Suomeen, ei enää ollutkaan niitä aikaisia aamuja. Kahvista on jälleen tullut luksusherkku, jota nautin mieluiten kivassa kahvilassa hyvässä seurassa.



  • Parempaa ruokaa. Viime syksynä annoin laiskuudelle vallan, ja ruokavalioni koostui lähinnä makaronista, jauhelihasta ja ketsupista. Ei ihme jos väsytti ja motivaatio oli hukassa! Lisäksi painoakin kertyi lisää viitisen kiloa, ja tästähän se kierre oli sitten valmis. Viime kesänäkin ruokavalioni oli vähän outo, varsinkin Sveitsissä asuessani: en pitänyt pienestä keittiöstä, jonka jouduin jakamaan niuhon perulaisnaisen kanssa, joten kokkaaminen ei ollut mielipuuhaani. Söin kaikkea, minkä sai valmistettua nopeasti ja minkä pystyi syömään säilytysrasiasta: söin töissä oman lounaan, kun ei huvittanut kymmentä frangia maksaa joka päivä ruokalassa, ja kotona en olisi saanut viedä ruokaa omaan huoneeseeni, mutta koska kämppikseni vietti suurimman osan ajasta olohuoneessa tai keittiössä tupakoiden, ei tehnyt mieli viettää aikaa hänen kanssaan vaan salakuljetin ruuan laukussani huoneeseeni. Itävallassa sain vaikuttaa hyvin vähän siihen mitä söin, joten tänä syksynä olen ottanut ohjat omiin käsiini ja panostanut siihen, mitä kaappiini ostan ja luukkuuni lapan: paljon kasviksia, puuroa, kanaa, kalaa, maustamatonta jugurttia, hedelmiä... Vaikka tähän meneekin paljon rahaa, on se kyllä sen arvoista. Hyvä olo lähtee sisältäpäin, vai miten se meni. 


  • En pakota itseäni mihinkään. Tällä en tarkoita, ettenkö hoitaisi velvollisuuksiani tai tekisi jotain ei-niin-hauskaa, vaan perustelen itselleni, miksi teen tämän tai miksi minun pitää tehdä tuo. Samalla vältän sen, etten tee mitään turhaa(n). Tätä voi soveltaa moneen asiaan: liikuntaan, terveelliseen syömiseen, luennolle lähtemiseen, lattiakaivon putsaamiseen ja niin edelleen. Samalla vähenee stressi, kun ei ota liikoja paineita! Jos roskapussin vieminen hoituu paremmin huomenna luennolle lähtiessä, voi sen hyvällä omallatunnolla lykätä aamuun eikä tarvitse lähteä kymmeneltä illalla niitä viemään. 

  • Vietän aikaa ihmisten kanssa, jotka saavat minut tuntemaan oloni hyväksi. Niin yksinkertainen ohje, jota joskus on kuitenkin vaikea toteuttaa: ystävillä on omat menot ja aikataulut, ja välimatkaakin on usein välissä. Viime syksynä ajattelin, että parempi viettää aikaa ihan sama kenen kanssa, mieluummin kuin istuisin yksin kotona. Pyrin muuttamaan ajattelutapaani siten, että mieluummin vaalii sitä aikaa, jonka saan viettää hyvien ystävien kanssa, enkä kuluta voimavarojani asioihin tai ihmisiin, joista en loppujen lopuksi saa mitään takaisin. 




  • Alkoholin käyttö. Tämä liittyy jonkin verran edelliseen kohtaan. Vuosi sitten viiniä tuli nautittua muulloinkin kuin aterian yhteydessä. Baariin tuli lähdettyä vaikka väkisin ja joskus myös sellaisessa seurassa, jossa piti laskea yhdestä kymmeneen ettei menettäisi malttiaan. Lisäksi se seuraavan aamun olo oli kirjaimellisesti päätä huimaavaa, muttei todellakaan hyvällä tavalla. Viime kesänä tutustuin keskieurooppalaiseen, vastuuntuntoisempaan alkoholikulttuuriin, ja voin sanoa, että I like it! Viini silloin tällöin ruuan kanssa samoin kuin illanistujaisissa tai olut työpäivän päätteeksi maistuvat hyvässä seurassa, ja ei se määrä vaan se laatu, uskokaa pois. ;)


  • Päivästä palkitseminen ja hyvien asioiden listaaminen. Hyvää tänään-päiväkirjaa aloin pitää jo muutama vuosi sitten, ja se toimi! Opin arvostamaan ihan uusia asioita, kun jokaisesta päivästä oli kirjoitettava ainakin yksi hyvä asia. Lisäksi kun palkitsee itsensä joka päivä, vaikkapa saunalla, kasvonaamiolla, hauskalla elokuvalla, kahvitteluhetkellä tai makeilla päiväunilla, tulee väkisinkin listattua jotakin hyvää. Kannattaa kokeilla!

  • Suunnitteleminen. Rakastan suunnittelua, projektia ja to do-listoja. Lyhyen ajan suunnitelmat ovat aivan yhtä tärkeitä kuin pidemmän tähtäimen suunnitelmatkin. Katselin eilen kalenteria, ja huomasin suunnitelleeni kaikki viikonloput helmikuun puoleen väliin saakka. Tähän sisältyy ainakin kolme ulkomaanreissua, minkä jälkeen olen jo kaavaillut alustavia mahdollisia lentoja Keski-Euroopan suuntaan. Suunnitelmissa olisi myös nykyisestä asunnostani luopuminen kesäkuuhun mennessä, eli kaikkien kurssien suorittaminen sitä ennen...mikä vaatii huolellista suunnittelemista!

  • Tavoitteet. Edellinen kohta on olennainen tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi mielestäni elämässä tulee olla jonkinlaisia tavoitteita, joihin tähdätä. Minulla lista on pitkä ja melko selkeä seuraavien 12 kuukauden ajalle, ja teen kaikkeni, jotta saavutan nämä kaikki asiat. Tavoitteet voivat olla konkreettisia, kuten tentistä läpipääsy tai rahan säästäminen, mutta tavoitteita voi myös olla abstraktimmalla tasolla. Olen tehnyt itselleni ajatuskarttaa julisteen muotoon, mihin sain idean lempiblogistani. Leikkasin lehdistä kuvia ja sanoja ja muodostin niistä pahville mielekkään kokonaisuuden, joka kuvastaa tavoitteitani ja toiveitani. Ripustin tämän seinälle, ja olen ottanut tavaksi katsella sitä aina iltaisin hampaita harjatessani. Ettei vain unohtuisi. :) 


perjantai 15. marraskuuta 2013

Omaa aikaa

Minulla oli kivoja suunnitelmia tälle viikonlopulle, jotka kaikki kuitenkin kariutuivat. Damn! Viikonloppuisin pitäisi nähdä kavereita, rentoutua - ja juhlia, varsinkin näin pikkujouluaikaan. Kavereiden ja juhlimisen sijaan joudun siis keskittymään rentoutumiseen.

Not. Omatunto kolkuttelee, kun edessä ois miljoona lähestyvää deadlineä, ja tälläkin hetkellä minua kiinnostavat enemmän Matkaoppaat, Poliisit ja muut nettitv:n ihmeet. Pitäisikö ottaa itseään viimein niskasta kiinni ja ottaa alkusyksyn laiskottelut kiinni?



Ehkä. Mutta sitä ennen olen ansainnut herkkulounaan viinin kera. Miettikää, kävin ostamassa viiniä! Olen pitkään haaveillut viinistä lounaan kanssa, vaikkakin se pitää nauttia vääränlaisesta lasista.



Voi olla, että tämän jälkeen on niin rento olo, että ahkeroimiset pitää jättää huomiselle. Tämän päivän pilateskin saa jäädä, mutta uskokaa tai älkää, on tainnut kärsivällisyys kasvaa sitten lukioaikojen: jaksoin eilen käydä kaikki pilates-kirjani liikkeet läpi! Tästä se lähtee!

torstai 14. marraskuuta 2013

Kehon ja mielen kuntouttamista

Olen ollut tänä syksynä harmillisen paljon sairaana. Lokakuun alussa vilustutin itseni hyppimällä säähän nähden turhan kevyissä vaatteissa, ja siitähän se kuume sitten nousi. Tervehtyessä meni pari viikkoa, ja kun olin ollut terveenä suunnilleen viikon verran, sairastuin uudelleen - tällä kertaa päädyin ambulanssilla sairaalaan. 

Nyt näyttäisin olevani viimeinkin paranemaan päin, mutta lääkäri suositteli ottamaan iisisti vielä jonkun aikaa. Ei sillä, että sateiseen syyssäähän innostaisikaan lähteä, mutta yliopiston jumppatuntien missaaminen harmittaa. Combaticissa saisivat kyytiä arkielämän demonit potkunyrkkeilyn ja taijin tahtiin! 

No, ei voi minkään. Hyppypotkut, koukut ja suorat saavat vielä jäädä. Pitää keksiä jotain muuta. Lihakset kaipaavat jo haastetta, joten kaivoin kauan unohduksissa olleen Pilates-kirjan hyllystä. Lisäksi muistin MeNaiset Sportin jumppaekstran viime talvelta, ja voi olla, että tämä ilta menee näissä merkeissä:




Tykkään actionista, joten mietityttää vähän tämä neljän seinän sisällä haahuilu. Pilateskaan ei ole se kaikista jännittävin laji, ja kirjan mukaan keskittyminen, huolellisuus ja ajattelu ovat ominaisuuksia, joita tässä liikuntamuodossa erityisesti tarvitaan. Kärsivällisyys ei ole kaikista vahvin luonteenpiirteeni, joten saa nähdä, pääsenkö lämmittelyä pidemmälle.



Tästä voisi kuitenkin olla minulle hyötyä. Viime kesänä tutustuin mindfullnessiin - tai ainakin yritin, mutta lukemani kirja ei uponnut tarpeeksi syvälle, vaikka muutamia ihan osuvia elämänohjeita siitä nappasinkin. Keskittymiskyvyssäni ja turhan lyhyessä pinnassani voisi olla parantamisen varaa, joten taidan antaa mindfullnessille uuden mahdollisuuden, jos löydän sopivan opuksen. Lisäksi saatan käydä kokeilemassa BodyBalancea, joka sekin lupaa sisäistä rauhaa ja notkeutta.  

Lääkäri muuten huomautti, että mulla on hemoglobiini vähän turhan alhaalla, mutta suositteli hankkimaan lisää rautaa ennemmin ruokavalion kuin lisäravinteiden kautta. Jostain luin, että mansikka olisi hyvä raudan lähde, ja sisältää kaiken lisäksi raudan imeytymistä edistävää C-vitamiinia, ja voin sanoo että todellakin syön näitä mansikoita sata kertaa mieluummin kuin jotain tabletteja! 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Se ensimmäinen askel

Taidan mennä saman tien suoraan asiaan. Olen 23-vuotias, "nuori aikuinen", kausiluontoinen suklaamonsteri ja epäsäännöllinen jumppahirmu. Olen kotoisin Kouvolasta, tällä hetkellä asun Jyväskylässä, mutta olen ehtinyt asua myös Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassakin. Tunnen olevani eurooppalainen, jota vaivaa levottomat jalat - etsin vielä paikkaa, johon kuulun.  Statukseni on Kelan papereissa naimaton opiskelija, pian toivottavasti avoliitossa elävä ja työssä käyvä. Toivossa on hyvä elää!



Olen lukenut - ja kirjoittanut - blogeja jo useamman vuoden ajan. Inspiroivat ihmiset ovat blogimaailman parasta antia - samoin ruokavinkit! Preppy Little Pictures -blogista nappasin jokin aika sitten tämän herkkuvinkin. Onko parempaa!



Toiseksi parasta on kyllä glögi, mitä ostin tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Glögin nautin Glühwein-mukista, jonka lunastin joulun alla vuosi sitten Wienin Schönbrunn-palatsin joulumarkkinoilta. Ihan sinne asti en pääse tänä vuonna, mutta vähintään yhtä siistiä on Itävallan toisessa päässä Vorarlbergissä, jonne lennän joulukuussa. 




Vaan eipäs mennä asioiden edelle. Vaikka viime viikolla kuulinkin ensimmäiset joulukilkutukset ruokakaupassa, joulu on vielä kaukana! Ulkonakin sataa vettä. Pitänee jatkaa kaamosmasennuksen hoitoa Netflixin laadukkaan valikoiman parissa. 

Tervetuloa seuraamaan mun menoa ja meininkiä! Jos satutte eksymään tänne, linkkailkaa ihmeessä kommenttiboxiin blogejanne. :)